Armas Valste
Armas Valste - Suomalaisen yleisurheilun merkkihenkilö
Sosiaalineuvos Armas Valste (Wahlstedt) (1905-1991) kuului suomalaisen yleisurheilun merkittävimpiin henkilöihin. Hän syntyi Turussa vuonna 1905 ja aloitti oman urheilu-uransa 7-vuotiaana urheiluseura Turun Riennossa. Aktiivisina urheiluvuosinaan hänestä kehittyi huippu-urheilija, joka saavutti 11 Suomen mestaruutta lajeinaan korkeushyppy ja kuulantyöntö. Suomen ennätyksiä hän paransi kaksi kertaa korkeushypyssä (188,5 ja 190 cm) ja kerran kuulantyönnössä (15,66 m). Hän voitti kaksi maaottelua – yhden kummassakin lajissa ja oli aina mitalisijoilla ( 5 maaottelua, joista kolmessa molemmissa lajeissa). Vuonna 1928 hän edusti Suomea Amsterdamin olympiakisoissa ja sijoittui kuulantyönnössä viidenneksi.
Yleisurheilun voimahahmo Valsteesta tuli, kun hän toimi ensin Suomen Urheiluliiton valmentajana 1930-35, päävalmentajana vuosina 1935-1960 ja sen jälkeen koulutuspäällikkönä ja toiminnanjohtajana vuoteen 1967 saakka. Valste toimi Helsingin 1971 EM-kisojen pääsihteerinä 1968-70, mutta hän joutui luopumaan tehtävästään sairauden vuoksi ja jäi eläkkeelle 1971. Hän toimi kuitenkin EAA:n hallituksen jäsenenä 1970-80. Hän sai suomalaisen urheilun kultaisen ansioristin vuonna 1964 ja vuonna 1976 presidentti myönsi hänelle sosiaalineuvoksen arvonimen. Hän julkaisi 20 yleisurheilun harjoitusopasta, kymmeniä lehtikirjoituksia yleisurheilusta ja lisäksi useita oppaita radioamatööreille.
Vapaa-ajan harrastuksensa radioamatööritoiminnan Armas Valste aloitti 1920-luvulla Viipurissa. Valste oli alkuperäiseltä ammatiltaan radioteknikko ja hän toimi Viipurin yleisradioaseman hoitajana 1927-1929. Valste ideoi ja toteutti uudistuksia seuraavasti: SUL:n seuraluokittelu, urheilijoiden luokittelu, liittovaltuusto, koulutusjärjestelmät ja aluejärjestelmät. Armas Valsteen koti oli viimeiset kymmenen vuotta Portugalissa, jossa hän eläkepäivinään oli tiiviissä yhteistyössä useiden radioharrastajien kanssa eri puolilla maailmaa.
Armas Valste Yleisurheiluklubi - Taustaa syntymiselle
Armas Valsteella oli unelma - suomalaisen yleisurheilun menestyminen kansainvälisille kentille saakka. Armas oli huolissaan yleisurheilumme tilasta. Hän halusi koota mielestään sopivan porukan ratkomaan ongelmia hänen johdollaan keväällä 1991.
Armaksen maallinen vaellus päättyi kuitenkin ennen suunniteltua kokoontumista. Armaksen nimeämät kaksitoista "opetuslasta" ryhtyivät vaalimaan Armaksen perintöä perustamalla Armas Valste Yleisurheiluklubin, jonka tarkoituksena on vaalia paljolti Armas Valsteen luomaa yleisurheilukulttuuria, kehittää seuratoimintaa ja nuorten valmennusta, järjestää koulutustilaisuuksia ja pitää yllä keskustelua yleisurheilun ajankohtaisista asioista.
Klubin käytännön asioita hoitaa hallitus. Sen alaisuudessa toimii valiokuntia sekä erilaisia työryhmiä. Klubi muistaa lahjakkaita nuoria jakamalla menestyneille urheilulukioiden ylioppilaille stipendejä ja varustepaketteja.
 |
Armas Valste -malja
Klubi jakaa Ruotsiottelun parhaalle suomalaiselle Armas Valste maljan ja stipendin. Kiertopalkinto on Valsteen itsensä voittama erittäin arvokas hopeamalja. Seuraavat urheilijat ovat saaneet nimensä kaiverrettua maljaan: 1992 Seppo Räty, 1993 Päivi Alafrantti, 1994 Petra Stenman, 1995 Mika Halvari, 1996 Heikki Vääräniemi, 1997 Petra Söderström, 1998 Samuli Vasala, 1999 Petra Söderström (kolmas kerta), 2000 Tommi Hartonen, 2001 Samuli Vasala, 2002 Janne Mäkelä, 2003 Oskari Frösén, 2004 Tommi Evilä, 2005 Visa Hongisto, 2006 Petteri Lax, 2007 Tommi Evilä, 2008 Tero Järvenpää, 2009 Olli-Pekka Karjalainen. Vuosina 2010 ja 2011 parhaaksi valittiin Jonathan Åstrand. Vuonna 2012 Valste-maljan kohotti Hanna-Maari Latvala ja seuraavana vuonna, 2013 Tero Pitkämäki. 2014 maljaan kirjoitettiin Oskari Mörön nimi. Vuoden 2015 Ruotsi-ottelun parhaana urheilijana Valste Maljaan kirjoitettiin jälleen Tero Pitkämäen nimi. Vuoden 2016 parhaaksi valittiin Samuli Samuelsson.
Klubin historiaa
Armas Valste Yleisurheiluklubi aloitti virallisesti toimintansa marraskuussa 1991. Klubin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Nisse Hagman ja Rolf Haikkolasta tuli varapuheenjohtaja.
Vuoden 1994 lopussa Hagman ehdotti tilalleen Rolf Haikkolaa, joka valittiin vuoden 1995 alusta lähtien klubin puheenjohtajaksi ja Antti Lanamäestä tuli varapuheenjohtaja. Vuoden 1995 kevätkokouksessa kutsuttiin klubin ensimmäinen puheenjohtaja Nisse Hagman klubin kunniapuheenjohtajaksi ja hänelle esitettiin samalla toivomus, että hän osallistuisi johtokunnan kokouksiin ja toimisi myös eräissä sektoreissa mukana.
Syyskokouksessa 1999 Rolf Haikkola sanoi luopuvansa puheenjohtajuudesta ja Antti Lanamäki valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi vuodelle 2000. Samalla kokous valitsi Rolf Haikkolan kunniajäseneksi, jonka toivottiin - Nisse Hagmanin tapaan - osallistuvan hallituksen kokouksiin ja eräisiin sektoreihin, ekuten Rolf Haikkola -rahaston puheenjohtajana.
Syyskokouksessa 2002 Antti Lanamäki jätti puheenjohtajuuden kiireisiinsä vedoten. Kokous ei nimennyt puheenjohtajaa vuodelle 2003 vaan jätti asian pöydälle ja tehtäväksi hallitukselle vuoden 2003 ensimmäisessä kokouksessa nimetä vt. puheenjohtaja, joka toimisi kevätkokoukseen saakka. Varapuheenjohtaja Kalevi Härkönen kutsui hallituksen koolle 8.1.2003. Hallituksen kokouksessa valittiin vt. puheenjohtajaksi Stefan von Gerich, joka jatkoi kunnes 2010 puheenjohtajaksi valittiin Göran Ekegren. Göranin ansiokas puheenjohtajakausi päättyi 2014, jolloin tehtävään valittiin Rauno Pusa.